Olli Stålström

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Olli Stålström
Henkilötiedot
Syntynyt13. kesäkuuta 1944 (ikä 79)
Lohja
Kansalaisuus suomi
Aiheesta muualla
Kotisivu

Olli Stålström (s. 13. kesäkuuta 1944 Lohja)[1] on suomalainen kansalaisaktivisti. Hän on toiminut Setassa sen perustamisesta saakka ja mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtajana vuodesta 2011. Stålström oli SETA:n periaateohjelmaryhmän vetäjä ja aktivisti ensimmäisestä hallituksesta lähtien vuonna 1974 sekä FinnQueer-verkkolehden perustajajäsen vuonna 2001.[2]

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stålström valmistui tieto­liikenne­tekniikan ja tieto­kone­tekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1973.[1][3] Sen jälkeen hän työskenteli Nokialla tietoliikennejärjestelmien aluevientipäällikkönä alueinaan Itä-Eurooppa, Afrikka ja Lähi-itä.[3] Hän irtisanoutui työstä 1981 ja aloitti sosiologian opinnot Helsingin yliopistossa.[1][3] Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi 1989.[3]

Myöhemmin hän toimi tutkijana Kuopion yliopistossa ja väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi lääketieteen sosiologiasta vuonna 1997.[3] Hänen väitöskirjansa käsitteli homoseksuaalisuuden sairausleiman loppumista.[4] Stålström sai vuonna 1999 väitöskirjastaan syytteen solvauksesta, mutta Tampereen käräjäoikeus hylkäsi sen.[5][6][7]

Viimeiset työvuotensa ennen eläkkeelle jäämistä Stålström työskenteli vartijana Helsingin Satamassa.[1]

Kansalaisaktivistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Stålström kävi psykoanalyysissä homoutensa vuoksi ja yritti ”eheytyä”.[8] Myöhemmin hän on kampanjoinut eheytysliikkeitä vastaan.[9] Hän meni mukaan Setan toimintaan heti, kun se perustettiin,[1][8] ja oli sen ensimmäisen hallituksen jäsen 1974–1976.[3] Hän oli aktiivinen myös aidsin vastaisessa työssä[10] ja työskenteli Aids-tukikeskuksessa tutkijana[3].

Stålström toimi SETA-lehden päätoimittajana 1976–1977.[11] Hän on ollut myös perustamassa FinnQueer-verkkojulkaisua vuonna 2001 ja on sen vastaava toimittaja.[12]

Stålström on sairastanut masennusta[1][13] ja hän on toiminut mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtajana vuodesta 2011[3].

Stålström oli Kallion seurakuntaneuvoston jäsen kaudella 2011–2014.[14]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sievers, Kai & Stålström, Olli (toim.): Rakkauden monet kasvot – homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Espoo: Weilin + Göös, 1984. ISBN 951-35-2679-8.
  • Stålström, Olli (toim.): AIDS asiallisesti. Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-432-4.
  • Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. Väitöskirja. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-716-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Stålström, Olli (1999) Taistelu määrittelijän vallasta: homouden leimojen loppuja. Teoksessa Lehtonen, Jukka (Toim.) Homo Fennicus - miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Naistutkimusraportteja 1/1999.
  • Stålström, Olli ja Jussi Nissinen (2000a) Seksuaalinen tasavertaisuus edistää seksuaalista hyvinvointia. Teoksessa Kontula, Osmo ja Lottes, Ilsa (toim.)(2000) Seksuaaliterveys Suomessa. Helsinki: Tammi.
  • Stålström, Olli and Nissinen, Jussi (2000b) SETA: Finnish gay and lesbian movement's fight for sexual and human rights. Teoksessa Lottes, Ilsa and Kontula, Osmo (Editors) New views on sexual health. The case of Finland. Helsinki: The Population Research Institute, The Family Federation of Finland (Väestöliitto).
  • Stålström, Olli och Nissinen, Jussi (2000c) Uppkomsten av den finska rörelsen för bögar och lesbiska, dess mål och verksamheter. Lambda Nordica 6 (2-3)/2000.
  • Tuovinen, Liisa & Stålström, Olli & Nissinen, Jussi & Hentilä, Jorma (toim.): Saanko olla totta? Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-201-9.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f Berner, Anna-Sofia: Nokia-pomo, tohtori, potilas ja köyhä. Helsingin Sanomat, 13.11.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2013.
  2. ↑ http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=294_6_1
  3. ↑ a b c d e f g h Stålström, Olli: Työhistoria ja julkaisuluettelo ollistalstrom.net. 1.1.2013. Viitattu 10.11.2013.
  4. ↑ Wahlstedt, Pekka: Homouden ensyklopedia. Niin & näin, 1998, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2013. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Liiten, Marjukka: Erikoinen oikeudenkäynti luvassa Tampereella. Helsingin Sanomat, 29.10.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2013.
  6. ↑ Liikkanen, Ritva: Tampereen käräjäoikeus pohtii, voiko väitöskirjassa solvata. Helsingin Sanomat, 4.12.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2013.
  7. ↑ Liikkanen, Ritva: Oikeus hylkäsi syytteen solvauksesta väitöskirjassa. Helsingin Sanomat, 18.12.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.11.2013.
  8. ↑ a b Simola, Piia: Olli Stålström ajaa homojen oikeuksia – "Oli hirveää elää rikolliseksi, syntiseksi ja sairaaksi lokeroituna" Studio55.fi. 15.4.2013. MTV3. Viitattu 10.11.2013.
  9. ↑ Wilhelsson, Putte: Ulos kaapista Turun Sanomat. 24.9.2003. Viitattu 10.11.2013.
  10. ↑ Järvi, Antti & Nikkanen, Hanna: Lääkäri ei unohda aids-kesää Helsingin Sanomat. 30.6.2013. Viitattu 10.11.2013.
  11. ↑ West, Taina: Kauheasti lukemista. Z, 2005, nro tammi–helmikuu, s. 24.
  12. ↑ Toimitus FinnQueer. Viitattu 10.11.2013.
  13. ↑ Kiuru, Leija: Ihmisoikeustaistelijan muotokuva Netti-Helmi. 30.3.2005. Viitattu 10.11.2013.
  14. ↑ Kallion seurakunnan hallinto Kallion seurakunta. Viitattu 10.11.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Olli_Stålström&oldid=22344741”